Opettajahaastattelussa Iiro Kajas

Kalliope-blogin opettajahaastattelujen sarjassa esiintyy humanististen tieteiden kandidaatti ja opettaja Iiro Kajas. Iiron tuntevat varmasti lukuisat Helsingin työväenopiston ja muidenkin kansalaisopistojen opiskelijat, sillä Iiro on opettanut lausuntaa, teatteritietoa ja lukupiirejä jo vuodesta 1986 eli tarkalleen neljäkymmentä vuotta. Antiikin Kalliope on toki myös hyvän puhetaidon muusa, joten Kalliope-blogin haastattelussa kysymme Iirolta lausuntaan ja esiintymiseen liittyvistä asioista. Tapaan Iiron Malmitalon alakerran kahvilassa ja juttelemme opettajan uran kohokohdista ja lempikirjoista ja paljon muustakin. Nappaamme myös kuvan Iirosta Malmitalon aulan valokuvataiteen näyttelyn kulmalla.
 
-Miten päädyit alun perin opettajaksi työväenopistoon?
 
-Pääsin armeijasta lähes tasan 40 vuotta sitten, helmikuussa 1986, ja saman tien piti tehdä päätöksiä siitä, mitä teen isona. Jos nyt miesmuistini ulottuu sinne asti, niin hakeuduin aivan ensimmäiseksi Espoon työväenopistoon, ja aloin opettaa kirjallisuusryhmää. Ryhdyin myös hyvin nopeasti ohjaamaan lausujia, myös Hyvinkään kansalaisopistossa. Kauniaisiinkin yritettiin perustaa lausuntaryhmää, mutta opiskelijoita ei oikein tullut paikalle. Joku taisi arvella, että jos varakkaassa Kauniaisten kaupungissa kiinnostutaan lausunnasta, niin lausuja tilataan kotiin!
 
-Pikkuhiljaa kursseja alkoi kerääntyä aina vain enemmän. Noin vuonna 1990 opiskeluaikainen tuttuni Pirjo Volanen (sittemmin Virtanen) otti minuun yhteyttä. Pirjo oli opettanut Helsingin työväenopistossa teatteritiedon ryhmiä, mutta hän oli juuri saanut työpaikan Kansallisteatterista, ja niinpä hän testamenttasi työväenopiston kurssinsa minulle. Olen tästä ikuisesti kiitollinen Pirjolle. Myös Yrjö Larkovirta (Mari Larkovirran eli työväenopiston nykyisen viestintäsuunnittelijan isä) lopetti kurssinsa opettamisen ja testamenttasi sen minulle. Näin ryhdyin opettamaan lausuntaa Kalliossa Opistotalolla. Vähitellen lausunnan opetus laajeni myös Kannelmäkeen ja Itäkeskukseen.
 
-Minulla on humanististen tieteiden kandidaatin tutkinto pääaineinani kotimainen kirjallisuus ja teatteritiede ja minulla on myös arvosana suomalais-ugrilaisessa kansatieteessä. Henkilöt, jotka opiskelevat tällaisia aloja, päätyvät hyvin usein juuri opettajiksi, ja niin minäkin päädyin, mutta en koulun opettajaksi vaan aikuisopettajaksi. Tästä olen alusta alkaen pitänyt paljon. Aikuisopiskelijat tulevat opiskelemaan vapaaehtoisesti juuri niitä asioita, jotka heitä kiinnostavat, toisin kuin koululaiset, ja tämä näkyy ja kuuluu! En olisi välttämättä viihtynyt niin hyvin koulun opettajana.
 
 -Mitä työväenopisto on opettanut sinulle?
 
-Olen aika mukavuudenhaluinen ihminen, enkä olisi tehnyt tätä työtä neljääkymmentä vuotta, ellen olisi pitänyt siitä kovasti. Täällä työväenopistossa olen ymmärtänyt, miten monenlaisista näkökulmista teatteria ja kirjallisuutta voi lähestyä. Opettajana toimiminen on auttanut ymmärtämään ihmisiä paremmin, heidän erilaisia tapojaan ajatella.
 
-Opettajantaipaleeni alkuaikoina tapasin paljon ihmisiä, jotka olivat kokeneet sota-ajan. Monelta opiskelijalta olen kuullut heidän tarinansa esimerkiksi siitä, millaista Helsingissä oli talvisodan ensimmäisen pommituksen päivänä 30.11.1939. Olen kuullut valtavasti erilaisia elämäntarinoita, ja Helsingin ja muidenkin paikkakuntien historioita.
 
-Itse olen kotoisin Raumalta ja olen käynyt kouluni Raumalla, mutta olen asunut Helsingissä jo viisikymmentä vuotta. Olen sitä mieltä, että vaikka ihminen lähtee Raumalta, niin Rauma ei lähde ihmisestä!
 
-Kerro kohokohta työväenopistossa opettamisen aikakaudelta.
 
-Lausunnan ohjauksessa kohokohdat liittyvät taiteellisen työn tekemiseen ja esitysten valmisteluun. Joskus joku yksittäinen esiintyjä onnistuu erityisen hyvin, ja nämä hetket ovat aina kohokohtia opettajalle.
 
-Olin juontajana työväenopiston satavuotisjuhlassa vuonna 2014 Helsingin kaupungintalolla. Toimin juontajana myös työväenopiston Opistolaisyhdistyksen satavuotisjuhlassa vuonna 2021. Tällaiset luottamustehtävät ovat myös olleet urani kohokohtia.
 
-Opettaessani eri ryhmissä olen myös solminut suuren määrän ystävyyssuhteita ja tuttavuuksia. Olen tutustunut vuosien varrella erittäin hienoihin ihmisiin.
 
 -Mikä on paras kuulemasi tai itse keksimäsi vinkki hyvälle lausujalle?
 
-Runon lausumisessa, näyttelemisessä ja myös opettamisessa tärkeintä on, että pystyisi aina olemaan läsnä juuri siinä tilanteessa ja juuri siinä hetkessä. Lausujalle tärkeintä on, että tulkinta pysyy tuoreena, vaikka harjoittelukertoja olisi takana tuhat. Teksti pitää esittää niin, ettei se tule magnetofonista vaan omasta suusta, juuri nyt. Opettajan kohdalla pätee sama sääntö – vaikka hän opettaisi samaa asiaa kerta toisensa jälkeen, niin ihmiset vaihtuvat. Tärkeää on tuoreuden säilyttäminen. Kun on tehnyt jotakin työtä neljäkymmentä vuotta, niin leipääntymisen vaara on lähellä! Innostus asiaan pitää löytää aina uudestaan.
 
 -Opetat myös kirjallisuuspiiriä. Suosittele jotakin hyvää kirjaa! Se voi olla uutuuskirja tai klassikko, tai voit suositella kumpaakin.
 
-Suosittelen uutuuskirjoista Jari Järvelän Raiteet-teosta, joka on hyvin mielenkiintoinen nälkävuosista kirjoitettu romaani. Se liikkuu kolmessa aikatasossa – nälkävuosissa, sisällissodan keväässä 1918 ja jatkosodan ratkaisuvaiheissa vuonna 1944. Romaani kertoo rautateiden rakentamisen historiaa Suomessa, aika traagista sellaista.
 
-Klassikoista Täällä Pohjantähden alla -trilogian luin vähintään neljäkymmentä vuotta sitten, ja se oli valtava elämys. Samoin mieleeni on jäänyt Ibsenin Peer Gynt Otto Mannisen suomennoksena. Tämäkin kolahti aikoinaan kovasti. Luin muutama vuosi sitten uudestaan Kiven Seitsemän veljestä, ja täytyy sanoa, ettei sen maine ole perusteeton. Eino Leinoakin hämmästelen. Hän kuoli neljäkymmentäseitsemänvuotiaana, mutta ehti luoda valtavan tuotannon. Parhaat Leinon runoista ovat uskomattoman hienoja. Ihmettelen, miten hän on tämän kaiken pystynyt tekemään.
 
 -Olet vetänyt kävelykierroksia hautausmailla. Kerro tästä lisää!
 
-Aikoinaan nuoruudessani olin hautausmaalla kesätöissä. Olen myös aina ollut kiinnostunut historiasta, ja Hietaniemen hautausmaa on aivan täynnä Suomen historiaa – poliittista historiaa, taidehistoriaa, urheilun historiaa, sotahistoriaa. Malmin hautausmaa tulee hyvänä kakkosena. Olen vetänyt kävelykierroksia myös Kulosaaren hautausmaalla. Joskus olen tehnyt kirjailijoiden haudoille suuntautuvia temaattisia kävelykierroksia, tai sitten teatterihistoriaan tai elokuvahistoriaan liittyviä kierroksia. Olen niin innostunut hautausmaajutuista ja olen pitänyt kävelykierroksia niin paljon, että joskus joku keksi minulle nimen Kalmo-Kajas.
 
-Jo pelkästään Hietaniemen hautausmaan Taiteilijakukkula on hieno. Sehän on jo täyteen haudattu – ainoastaan aviopuolisoita mahtuu. Mika Waltarin ja Tarmo Mannin haudat voisin mainita aivan erityisesti.
 
-Hietaniemen hautausmaalla pidetään myös puihin ja kasveihin liittyviä kävelykierroksia, mutta nämä eivät oikein ole minun alaani. Eläimet voisivat olla, niistä olen aina ollut kiinnostunut, ja Hietaniemi voisi olla hyvä paikka esimerkiksi lintujen seuraamiseen.
 
 -Kalliope-muusa on myös hyvän puhetaidon jumalatar. Sano jotakin erityisesti Kalliope-blogin lukijakunnalle!
 
-Sanoisin ainakin, että kannattaa tutustua työväenopiston opetukseen. Kun katselee Helsinginkadun opetuspisteen ilmoitustaulua, jolla kerrotaan, mitä kaikkea Opistotalossa ja yleensä työväenopistossa tapahtuu, niin tuntee jopa hieman kateutta. Luentoja ja tapahtumia ja kursseja on lintujen kevätmuutosta alkaen taivaan ja maan väliltä mistä tahansa aiheesta. Mietin monesti, miten hienoa olisi, jos tätä kaikkea pääsisi kuuntelemaan, mutta koska olen melkein aina töissä, en ehdi! Työväenopiston tasokkaasta ja monipuolisesta opetustarjonnasta kannattaa ottaa vaarin ja muorin.
 
-Opiskelija pääsee myös itse vaikuttamaan opetukseen ja sen sisältöihin. Stoan kirjallisuuspiirissä kysyn aina opiskelijoilta itseltään, mitä he haluaisivat lukea, ja sama pätee lausuntaan. En ole vain itse halunnut serveerata tekstejä ja tuoda kaikkea valmiina eteen, vaan olen halunnut lisätä opiskelijoitteni kirjallisuuden tuntemusta niin, että he itse ottavat asioista selvää.
 
Kiitos Iirolle haastattelusta! Olen kuullut huhuja, että Iiro olisi jäämässä eläkkeelle, mutta juttutuokiomme aikana selviää, etteivät huhut aivan pidä paikkaansa. Ensi syksylle on suunnitteilla ainakin kirjallisuuspiiri Stoassa, uusi teatteritiedon ryhmä Kanneltalon auditoriossa ja lausuntaryhmä Helsinginkadun Opistotalolla.
 
Kannattaa myös tulla tutustumaan Iiron vetämiin lausuntamatineoihin työväenopiston Esittävien taiteiden viikoilla! Vapaa pääsy, tervetuloa! Tässä linkkejä esiintymisiin:
 
Kanneltalon lausujat, lausuntamatinea (la 11.4.2026 klo 14.00):
 
https://ilmonet.fi/course/H261543
 
Stoan lausujat, lausuntamatinea (su 19.4.2026 klo 14.00, paikkana Viipurinsali Opistotalolla):
 
https://ilmonet.fi/course/H261669
 
Iltapäivä runolle – Stoan ja Kanneltalon lausujat esittäytyvät (su 26.4.2026 klo 14.00, paikkana Viipurinsali Opistotalolla):
 
https://ilmonet.fi/course/H261550
 

Kirjoittajat: Katri Sola ja Iiro Kajas

Kuva: Katri Sola