Opiskelijakirjoitus: Heidi Malaska: Hakaniemen kevät
Heidi Malaska Stoassa kokoontuvalta elämäkertakirjoittamisen kurssilta kirjoittaa Hakaniemen keväästä ja vapusta Helsingissä.
Ilma oli kolea, mereltä tuuli ja katupöly oli muuttanut maiseman hieman harmaaksi. Kevät oli saapunut Helsinkiin.
Hakaniemen torille kokoontui tuttuja ja tuntemattomia valmistautumaan vappumarssille. Iloisia jälleennäkemisiä. Wikipedian artikkelin mukaan 1970-luvulla marsseille osallistui parhaimmillaan kymmeniä tuhansia ihmisiä. ”Nyt kättä, veljet, lyömme, nyt liittoon käytäköön! Tää taistelumme, työmme maanpiirin täyttäköön.”
Ilmapallokauppiailta ostettiin meille tenaville vappupallot – teekkaripallot. Isot ja punaiset.
Kulkue lähti liikkeelle poliisiauto edellään Työväen soittokunnan tahdissa. ”Pitkälläsillalla lippulinna liehui punaisena Siltavuoren salmelta puhaltavan tuulen voimasta. Kaaderit pitivät rivit suorassa, ja riveistä raikui laulu: ’Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat. Ei synny oikeutta ilman taistelua, ei taistelua ilman yhteistä rintamaa.’ Isä oli lipunkantaja.”
Kulkue eteni Rautatieaseman ohi kohti Senaatintoria. Ruotsalaisen teatterin kohdalla kaarrettiin Esplanadille. Joskus teatterin kohdalle olivat hampparit kerääntyneet huutelemaan törkeyksiä. Ehkäpä Etelä-Helsingin pojat eivät jaksaneet kävellä kauemmaksi. Humalaiset pelottivat.
Juhlapuheiden jälkeen punalippujen liehuessa kajahti Kansainvälinen – L’Internationale, tuhansien ihmisten yhteislauluna. Huikea tunnemuisto.
Lähes aina kotimatkalla jonkun ilmapallo karkasi, naru katkesi. Kaasupallot kuljetettiin auton ulkopuolella. Kotona Siilitiellä odottivat sima ja muut herkut. Levysoittimessa soi Reijo Frankin Työväenlauluja 2 -LP, kun tippaleivät, munkit, perunasalaatti ja nakit katosivat nälkäisiin suihin.
Ylen puoli yhdeksän uutiset päättivät päivän. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa olivat viettäneet kansainvälistä työväenvappua, niin kuin siihen aikaan oli tapana.
Laskimme isämme hautaan elokuussa 1986 musertavassa surussa. Jälkeenpäin olen mietiskellyt, miten Lipunkantaja olisi kohdannut Neuvostoliiton hajoamisen, sosialismin romahduksen, paljastuneet ympäristötuhot. Lista taitaa olla loputon.
Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita, sanoo veljeni Hannu.
Kevät tuli,
lumi suli.
vene sanoi
puli, puli.
Venemiehen tulkinta lasten lorusta
Kirjoittaja: Heidi Malaska