Kirjavinkki: Marlen Haushofer: Seinä
Sain elokuussa käsiini kauan jonottamani Marlen Haushoferin Seinä-teoksen, joka oli Työväenopiston saksalaisen kirjallisuuden lukupiirissä esittelyssä huhtikuussa 2026.
Marlen Haushofer (1920–1970) oli itävaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti psykologisista romaaneistaan ja novelleistaan. Hänen tunnetuin teoksensa Seinä julkaistiin alkukielellä vuonna 1963, suomeksi sen käänsi Eila Pennanen vuonna 1964. Vuonna 2025 teoksesta otettiin uusintapainos, kun Malin Kivelä kirjoitti kirjasta esseen teokseen Suurteoksia vuonna 2021 ja suuren yleisön kiinnostus kirjaa kohtaan heräsi.
Seinä on selviytymistarina, mestariteos, joka on noussut moderniksi klassikoksi ja feministisen kirjallisuuden merkkiteokseksi. Haushoferin tuotanto käsittele yksinäisyyttä, ihmisen ja luonnon suhdetta sekä naisen asemaa yhteiskunnassa.
Seinän kertojana toimii nimettömäksi jäävä nainen, joka kirjoittaa kalenterimerkintöjään toisen erakkovuotensa lopulla muistiin tarinan muotoon.
Tarina alkaa siitä, kun serkkunsa ja tämän miehen kanssa heidän huvilalleen viikonlopuksi matkustanut nainen herää aamulla siihen, että serkku ja mies eivät olekaan palanneet illalla kylästä. Hän lähtee tutkimaan asiaa ja törmää läpinäkyvään seinään matkallaan kylää kohti. Nainen näkee naapuritilan ihmiset ulkona liikkumattomina ja tajuaa näiden kuolleen seinän ilmestyessä. Naisen onneksi serkun mies on ollut varakas kattilatehtailija, joka on varustanut mökin kaiken mahdollisen varalta ja niinpä naisella on pavuista ja siemenperunoista alkaen varsin hyvä alku erakkoelämäänsä.
Vähitellen naisen elinkumppaneiksi ilmestyvät koira ja lehmä sekä myöhemmin vielä kissa. Lehmä synnyttää vasikan ja kissa muutaman poikasen. Nainen joutuu olosuhteiden pakosta tekemään asioita, joista ei niin piittaisi, kuten metsästämään eläimiä ja viljelemään maata. Hänen yksinolonsa kuitenkin päättyy hetkellisesti yllättäen saapuvan vieraan muodossa ja nainen huomaa olevansa kykeneväinen myös väkivaltaan tarvittaessa.
Seinää on kuvattu dystopiana ja utopiana. Sitä on kuvattu myös Robinson Crusoe -mukaelmaksi naisesta, joka elää itsenäisesti irti muusta maailmasta ja feministiseksi klassikoksi. Teoksessa kuvataan erinomaisesti ihmisen ja luonnon suhdetta, yksinäisyyttä sekä naisen asemaa yhteiskunnassa.
Teos jää mieleen samalla tavoin kuin esimerkiksi Shirley Jacksonin Linna on aina ollut kotimme tai Gaétan Soucyn Tulitikkutyttö, siitä ei oikein saa otetta eikä sitä saa siististi lokeroitua vain yhteen genreen.
Itse koin hieman haasteelliseksi tekstin muodon vailla erillisiä lukuja, onneksi kuitenkin tekstissä oli edes kappalejako. Loppua kohti huomasin muutaman kerran hyppeleväni suht monotonisina toistuvien päiväkirjamerkintöjen ohitse, osittain myös tarinan pahaa-aavistavan kehittymisen vuoksi. Minua jäi myös mietityttämään, kuinka paljon Haushoferin sotakokemukset ovat vaikuttaneet teokseen.
Lukemisen arvoinen kirja, joka onneksi on jälleen noussut päivänvaloon.
Kirjoittaja: Susanna Tiainen
Kuvat: WSOY