Opettajahaastattelussa Sari Pauloma

Kalliope-blogissamme alkaa täten kirjoittamisen ja kirjallisuuden opettajiemme haastattelujen sarja – aivan uusi konsepti siis. Aivan ensimmäinen haastateltava on yksi työväenopiston pitkäaikaisimpia opettajia, joten monet tuntevat hänet varmasti jo entuudestaan. Hän on MA Sari Pauloma, englannin, luovan kirjoittamisen, kirjoittajatreffien, lukupiirien ja monien muidenkin kurssien opettaja. Sari on erikoistunut englantilaiseen ja irlantilaiseen kaunokirjallisuuteen, sillä hän on opiskellut sekä Hullin että Dublinin yliopistoissa. Tämän takia hän ei ole titteliltään kotimaiseen tyyliin filosofian maisteri vaan englantilaisittain Master of Arts eli MA.

Tapasin Sarin Maunulatalolla juuri Maunulan kirjastossa pidettyjen kirjoittajatreffien päätteeksi. Haastatteluun saapuessaan Sari näytti hyvin iloiselta ja kuvaukselliselta värikkäässä talvisessa villapaidassaan, ja niinpä nappasimme kuvan Sarista tätä blogikirjoitusta varten asiaankuuluvien kieltenopiskeluun liittyvien julisteiden kera.

Ja sitten itse asiaan, eli Sarin työväenopistotaipaleen alkuun.

–Miten alun perin päädyit työväenopistoon opettajaksi?

-Eräänä vuoden 1986 syyspäivänä tulin pitämään sadetta työväenopiston Opistotalon kulmalle, sillä olin sopinut lähistölle treffit kaverin kanssa. Menin sisään Opistotalolle ja huomasin ilmoitustaululla käsin kirjoitetun lapun, jossa etsittiin työväenopiston teatteriryhmien puvuston ja rekvisiitan hoitajaa. Kysyin ylivahtimestari Veikko Pasaselta, mitä tehtävään vaaditaan. Veikko kysyi: ”Osaatko ommella?” ”Osaan”, oli vastaukseni. Veikko saattoi vielä kysyä rehtorilta asiasta, mutta joka tapauksessa minut palkattiin lähes siltä seisomalta. Olin tuntityöläisenä puvustajana Opiston teatteriprojekteissa ja Opistoteatterin ohjaajana toimi Hannu Huuska, jolta sain myöhemmin hyvät suositukset, kun lähdin Englantiin opiskelemaan. Palasin tänne Helsinkiin kesälomilla tekemään sekä puvustajan että toimiston töitä ja vietin täällä myös yhden vuoden opettaen englantia ja toimistotöissä ennen, kuin lähdin Irlantiin tekemään maisterin tutkintoa.

-Opiskelin Hullin kaupungissa Englannissa – suomalaisten esi-isät ja -äidit matkasivat usein Amerikkaan juuri Hullin ja myös Liverpoolin kautta. Hyödynnän edelleen Hullin yliopiston oppeja. Parhaillaankin työväenopistolla maanantai-iltaisin kokoontuva Pohdintoja totalitarismista ja fasismista -luentosarja sai alkusysäyksen juuri Hullin luennoilta. Innostuin myös James Joycesta ja siten Irlannista ja päädyinkin Dubliniin maisteriopintoihin. Joycen Odysseus ei edes ollut pakollista luettavaa, mutta luin sen silti ja ihastuin ikihyvikseni. Virginia Woolfilta luin kaiken, minkä nerokas kirjailijatar oli kirjoittanut ja erityisesti Aallot teki vaikutuksen. Voi siis olla odotettavissa, että pidän jatkossakin työväenopistolla luentoja tai lukupiirejä juuri näistä englanninkielisen kirjallisuuden mestareista.

–Oletko samaa mieltä sellaisesta teoriasta, jonka mukaan opettaja itse oppii opettaessaan joskus jopa enemmän kuin opiskelija? Mitä olet oppinut työväenopistolla opettaessa?

-Olen samaa mieltä teorian kanssa.

-Englannin kieliopin olen oppinut opettamalla. Kieliopin tuntemuksessani ei ollut mitään vikaa sinänsä, alun perinkään, eikä Englannissa yliopistossa opiskeltu kielioppia. Mutta vasta opettaessani englantia opin myös kielioppisäännöt, se tuli intuitiivisesti. Myös kirjallisuudesta olen oppinut valtavan paljon, juuri opettaessani. Käsittelen kirjallisuusluennoillani toki opiskeluajoilta tuttuja aihepiirejä – kirjailijat ja aiheet ovat jääneet itämään – mutta syvennyn aiheisiin luentoja valmistellessani.

-Olen myös aika introvertti, mutta olen sitä mieltä, että introversiota kannattaa tasapainottaa ja opettaminen on siinä hyvä apukeino. Ihmisten kanssa oleminen kasvattaa ja antaa itseluottamusta.

–Kerro joku kohokohta työväenopistossa opettamisen aikakaudelta.

-Opetan luovaa kirjoittamista englannin kielellä – Creative Writing for Native and Non-native English Speakers -kurssia – ja tästä ryhmästä on muovautunut hyvin mielenkiintoinen ekspatrioottien hengessä. Ryhmässä kukaan ei ehkä ole aivan suomalainen, eivät edes suomalaiset, ja tämä herättää yhteenkuuluvuuden tunteen koko porukassa. Ihmiset ovat kotoisin kuka mistäkin – suomalaisetkin ovat saattaneet asua kymmenen vuotta Kanadassa tai lapsuutensa Australiassa, joten he eivät ole aivan kotonaan, kun tulevat takaisin tänne. Monimuotoinen ja silti yhteenkuuluva henki syntyy ryhmässä joka vuosi; se ei ole mikään yksittäisen kurssitapaamisen ilmiö. Ryhmään kuuluu myös eräs yli viisikymmentä vuotta Suomessa asunut britti. Hän on Itä-Suomen ja Oulun yliopistojen englannin kielen dosentti, joka on ilahduttavasti huudahtanut joskus oppineensa jo neljännen uuden sanan yhden ainoan kurssikerran aikana. Tämä selittyy kenties sillä, että kurssilla on hyvin eri-ikäisiä ja eri puolilta maailmaa muuttaneita henkilöitä, jotka puhuvat keskenään erilaista englantia. Uusien opiskelijoiden ei siis kannata ujostella, kun dosenttikin oppii tällä kurssilla jotakin uutta!

-Nostaisin esille myös Töölön luovan kirjoittamisen ryhmässä kirjoittavan yli yhdeksänkymppisen miehen, joka käy kurssilla omien sanojensa mukaan siksi, että kirjoittaminen pitää aivot kunnossa. Hän on ammatiltaan kirurgi; lääketieteen ammattilainen varmasti tietää, mikä pitää aivot kunnossa! Työväenopistoa voi siis hyvällä syyllä sanoa monipuolista terveyttä ylläpitäväksi opinahjoksi.

-Täytyy mainita vielä eräs nuori nainen, joka kävi kirjoituskurssillani hakemassa itseluottamusta – myöhemmin huomasin, että hänestä oli tullut kaupunginosalehden päätoimittaja. Ja toinen, joka kirjoitti minulle myöhemmin sähköpostia ja kiitti kurssin antamasta itseluottamuksesta hakea Aalto-yliopistoon opiskelemaan käsikirjoittamista; hän oli juuri päässyt sisään!

-Tällaiset kiitokset ovat aika ihania.

–Käytkö itse työväenopiston kursseilla? Mitä opiskelet, olet opiskellut tai mitä tykkäisit opiskella, jos sinulla olisi aikaa?

-Kävisin vaikka millä kursseilla, mutta kun opetan iltaisin, niin en oikein ehdi muuta. Jos minulla olisi enemmän aikaa, kävisin ainakin luennoilla, opiskelisin italiaa ja menisin mielelläni afrotanssitunneille. Tykkään länsiafrikkalaisesta musiikista. Ja harrastan myös uimista.

–Paras luovan kirjoittamisen vinkki, jonka olet kuullut – tai itse keksinyt?

-Jos tehtävänantona on kirjoittaa mielenkiintoinen ihmistyyppi tai henkilöhahmo, eikä oikein tiedä, mistä aloittaisi, niin seuraavalla ruokakauppareissulla kannattaa tonkia kuittiroskista. Jonkun toisen ostoslistasta saattaa hyvinkin löytyä vinkki henkilöhahmon luomiseen. Tämä kyseinen luovan kirjoittamisen ohje taitaa löytyä Jack Heffronin The Writer’s Idea Book -kirjasta.

Kiitokset Sarille haastattelusta! Kun katsoo Ilmonetin kurssihausta kaikki Sarin tämän kevätkauden kurssit, niin tulee tunne, että Sari kyllä juoksee tukka putkella ympäri Helsinkiä. Ja kurssikombinaatioon kuuluu niinkin eksoottista sisältöä kuin afrikkalaisen kaunokirjallisuuden lukupiiri. Jotkut Sarin kursseista ovat jo täynnä, mutta tällaisia on vain muutama – Short Stories, keskusteluja novelleista -kurssillakin on vielä tilaa ja ilmoittautuminen on käynnissä. Suurimpaan osaan Sarin opetusta voi vain kävellä sisään ilmoittautumatta sen kummemmin. Tässä vielä kooste ja linkit kaikkeen Sarin opetukseen, johon on vapaa sisäänpääsy tai sitten vielä muutama paikka jäljellä:

Avoimet kirjoittajatreffit Malmilla:

https://ilmonet.fi/course/H260015

Avoimet kirjoittajatreffit Maunulassa:

https://ilmonet.fi/course/H260012

Avoimet kirjoittajatreffit Pohjois-Haagassa:

https://ilmonet.fi/course/H261031

Literary Dublin:

https://ilmonet.fi/course/H260124

Pohdintoja totalitarismista ja fasismista (yhdessä Lassi Raunion kanssa):

https://ilmonet.fi/course/H260444

Kanneltalon kirjallisuus (yhdessä monien muiden luennoijien kanssa):

https://ilmonet.fi/course/H261141

Afrikkalaisen kaunokirjallisuuden avoin lukupiiri (yhdessä POC-lukupiirin kanssa):

https://ilmonet.fi/course/H260858

Short Stories – keskusteluja novelleista -kurssille on ilmoittautuminen ja vielä joitakin paikkoja jäljellä:

https://ilmonet.fi/course/H260122

Kirjoittajat: Katri Sola ja Sari Pauloma

Kuva: Katri Sola