Opettajahaastattelussa kirjailija, FM Kati-Annika Ansas

Kalliope-blogin opettajahaastattelujen sarjassamme esittäytyy tällä kertaa filosofian maisteri, kirjailija, luovan kirjoittamisen ja etenkin omaelämäkerrallisuuteen painottuvien kirjoituskurssien opettaja, kirjailijavieraidemme haastattelija ja kirjallisuusluennoija Kati-Annika Ansas.

Tapaan Kati-Annikan Opistotalon kirjastossa hänen luennollaan, joka kuuluu Ajankohtaista kirjallisuudessa -sarjaan. Luennon aiheena on kaunokirjallinen teospari Thomas Mannin Taikavuori (1924) ja Olga Tocarkzukin Empusion (2024). Luennon päätteeksi istumme teekupit kädessämme ja puhumme luovan kirjoittamisen opettamisesta, kirjailijan ammatin ja opettajuuden yhteensovittamisesta, hyvistä luovan kirjoittamisen oppaista ja paljon muustakin.

-Miten päädyit työväenopistoon opettajaksi?

-Lähetin Opistolle sähköpostia ja kysyin, olisiko töitä tarjolla. Satuin kirjoittamaan viestini juuri oikealla hetkellä, sillä kirjallisuuden suunnittelijaopettaja Päivi Hytönen etsi sijaista eräälle omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kurssille, ja sain siis töitä heti. Ensimmäinen oma kurssini eli Tarinoita elämästä (joka pyörii toki edelleen) syntyi niin, että eräälle toiselle omaelämäkerralliselle kurssille tuli pitkä jono, jota helpottamaan perustettiin rinnakkaisryhmä. Sen jälkeen kursseja on kerääntynyt enemmän, esimerkiksi Kirjoita lapsille -kurssi.

-Opetan myös Runovideokurssia median ainealan puolella. Olen tehnyt aikoinaan kirjallisuuden kandidaatintutkielmani audiovisuaalisesta runoudesta. Se on marginaalinen tai melko tuntematon laji, ja haluan tuoda audiovisuaalista runoutta enemmän ihmisten tietouteen. Kirjoitan itsekin audiovisuaalista runoutta Nocturno.fi -visuaalisen runouden sivustolle.

-Olen myös graafisen alan ammattilainen. Graafinen suunnittelu on ollut mukana erityisesti Työväen akatemialla pitämälläni Tee oma antologia -kurssilla, jossa kurssilaiset suunnittelevat kirjan alusta loppuun itse, ulkoasua myöten.

-Mitä olet oppinut työväenopistolla opettaessasi?

-Kun rakennan ja suunnittelen kurssin, selkiytän opettamani asiat itselleni. Olen myös huomannut, että koska opetan useita eri omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kursseja, kertaan samankaltaisia asioita useaan otteeseen niin, että todella opin ne ulkoa. Opiskelijat kuulevat saman puheenvuoron elämässään ehkä kerran, mutta opettaja opettaa saman asian vaikkapa kymmenen kertaa.

-Olen oppinut ihmisten kohtaamisen taidon ihmisinä ja yksilöinä. Se, mikä opettaessa toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.

-Opetat monipuolisesti erityyppisiä kursseja, pidät luentoja ja haastattelet kirjailijavieraita. Mikä on antoisinta kussakin erilaisessa opetusmuodossa?

-Luovan kirjoittamisen kursseilla antoisinta on käydä kurssilaisten tekstejä läpi. Olen opettanut jo monta vuotta ja minulla on ollut useita eri ryhmiä, mutta kertaakaan ei ole tullut samanlaista kirjoitusta vastaan. Kurssilaiset kirjoittavat usein aivan upeita tekstejä, niitä on ihanaa lukea. Omaelämäkerrallisilla kursseilla lukee uskomattomia tarinoita ihmisten elämistä.

-Kirjailijahaastatteluissa pyrin vetämään haastattelun keskustelulähtöisesti. Parasta on, kun esiin tulee seikkoja tai näkökulmia, joita en itse ole tullut ollenkaan ajatelleeksi kirjaa lukiessani. Kirjailijavierailut ovat aina myös erilaisten ihmisten keskinäisiä kohtaamisia.

-Luennoissa parasta on se, että aihe on aina uusi ja uniikki. Kukin luento on ainutkertainen tilanne. Suunnittelen tosin luentoja usein niin, että jos kirjoitan kirjallisuuskritiikin Kulttuuritoimituksen sivustolle jostakin uudesta kaunokirjallisesta teoksesta, tarjoan samasta aiheesta luentoa työväenopistolle.

-Minkälaista kirjallisuutta luet? Anna hyvä kirjavinkki!

-Luin äskettäin Dodie Bellamyn teoksen Kun sairailla on kaikki valta (2015). Se on hyvin mielenkiintoinen feministinen esseekokoelma. Ensimmäisessä esseessä on aivan loistava analyysi Disneyn Lumikki-elokuvasta ja kohtauksesta, jossa Lumikki siivoaa eläinten avulla kääpiöiden sotkuista mökkiä.

-Pidin myös todella paljon Aura Koiviston teoksesta Lahottajat (2025). Se kertoo sienistä. Se on episodiromaani – eli sen luvut ovat itsenäisiä episoditarinoita, mutta pitkällä jänteellä ne muodostavat yhteen liittyvän kokonaisuuden. Suosittelen molempia teoksia!

-Kerro kohokohta työväenopistossa opettamisen aikakaudelta.

-Kaikkein ihaninta oli, kun omaelämäkerralliselle kurssille tuli kaksi iäkkäämpää mieshenkilöä, jotka aivan ensimmäisellä kerralla huoneeseen astuessaan sanoivat toisilleen: ”Mitä sinä täällä teet?” He olivat lapsuudenaikaisia koulukavereita. Ystävyys elpyi kurssin myötä. Ystävykset käyvät nyt jo kolmatta vuotta samalla kurssilla ja menevät kurssitapaamisten jälkeen yhdessä syömään. Molemmat kirjoittavat oman sukunsa tarinoita.

-Paras luovan kirjoittamisen vinkki, jonka olet kuullut – tai itse keksinyt?

-Sanon kaikille kurssilaisille aina jokaisen kurssin ensimmäisellä opetuskerralla, että kun saatte opettajalta kotitehtäviä ja kun alatte tehdä omalla ajallanne kirjoitusharjoituksia, niin ei haittaa, jos teksti lähtee vetämään johonkin aivan toiseen suuntaan kuin alkuperäisessä tehtävänannossa. Menkää vain uuden idean perässä, koska on paljon tärkeämpää ihan vain kirjoittaa kuin noudattaa tehtävänantoa kirjaimellisesti. Kurssilaiset suhtautuvat tähän helpottuneina ja iloisina siitä, ettei tarvitse olla niin jäykkä. Osa noudattaa kotitehtäviä kirjaimellisesti tästä huolimatta.

-Mitä luovan kirjoittamisen opaskirjaa suosittelisit kaikille kirjoittajille?

-Minulla on hyllyssäni melkein kaikki Suomessa julkaistut luovan kirjoittamisen oppaat. Ne palvelevat eri tarkoituksia, joten suosittelisin erilaisia oppaita erityyppisille kirjoittajille.

-Jos kirjoitat juonellista fiktiota, lue Anders Vacklinin ja Janne Rosenvallin Käsikirjoittamisen taito -teos.

-Jos kirjoitat omaelämäkerrallista tekstiä, suosittelen Markku Hattulan Elämä sanoiksi -kirjaa.

-Jo paljon kirjoittaneille, edistyneille opiskelijoille suosittelen Helmi Kekkosen Näin minä sen kirjoitin -teosta.

-Ammattikirjoittajalle suosittelisin Liisa Näsin teosta Lukko sulaa. Tämä opas tuo paljon uutta luovan kirjoittamisen kentälle; monet muut teokset eivät käsittele juuri näitä asioita.

-Ulkomaisista luovan kirjoittamisen oppaista käytän Stephen Kingin Kirjoittamisesta-teosta opetusmateriaalinani kursseilla. Se on loistava omaelämäkerrallisen kirjoittamisen oppaana mutta se antaa myös teknisiä, konkreettisia ohjeita kaikille kirjoittajille. Omaelämäkerrallisten kurssien opiskelijoilla ei useinkaan ole kirjoittajakoulutusta taustallaan ja kursseilla tarvitaan peruskonkretiaa.

-Olet sekä kirjailija että luovan kirjoittamisen opettaja. Miten sovitat kaksi työtäsi yhteen? Millä erilaisilla tavoilla kirjailijan ammatista on hyötyä luovan kirjoittamisen opettamisessa?

-En opettanut luovaa kirjoittamista ennen kuin olin jo julkaissut kirjailija. Nuortenromaanini Tuhkataivas (2021) ilmestyi suunnilleen samaan aikaan kuin ryhdyin opettamaan luovaa kirjoittamista työväenopistolla.

-Kirjailijan ja luovan kirjoittamisen opettajan roolini ovat kaksi eri asiaa, kaksi toisistaan eriytynyttä roolia. En ajattele yhtä roolia, kun teen työtä toisen parissa! Kirjoituskurssien palautteenantotilanteissa roolit tosin yhdistyvät. Koska kirjoitan ammatikseni ja koska olen itsekin joutunut painimaan kirjoittamisen rakenteellisten ratkaisujen kanssa, osaan ehdottaa opiskelijoiden teksteihin erilaisia rakenteellisia ratkaisuja. Osaan ratkaista tiettyjä kerronnallisia ongelmia, koska olen itsekin niihin törmännyt.

-Luovan kirjoittamisen opettaja tekee kevennettyä kustannustoimittajan työtä. Kurssilaiset eivät ole ammattikirjailijoita, joten en anna heille yhtä kovaa kritiikkiä, kuin saan itse omalta kustannustoimittajaltani. Palautteeni kurssilaisille on hienovaraisempaa. Opettajan pitää olla tuntosarvet kohollaan ja tunnustella, minkälainen kurssilainen on kyseessä ja miten palaute kannattaa antaa.

-En nosta kirjailijan ammattiani esiin kursseilla. Esittelen itseni luovan kirjoittamisen opettajana. Harvoin kurssilaiset kyselevät, miten minä kirjailijana asiat näen. Enemmän kursseilla keskitytään kurssilaisten teksteihin.

-Kerro jotain sellaista itsestäsi, mitä harva tietää!

-Kun minulta lapsena kysyttiin, mikä haluaisin olla isona, mikä oli toiveammattini, vastasin aina: karkkitehtaan koemaistelija. (Olen aina ollut perso makealle.)

Kiitämme Kati-Annikaa haastattelusta! Kaikkiin Kati-Annikan kirjoittamiin romaaneihin, tieto- ja esseeteoksiin sekä nuortenromaaneihin voi tutustua kirjailijan omilla nettisivuilla: https://www.kansas.fi/

Kati-Annikan tuotantoa voi lainata työväenopiston kirjastosta ja muistakin kirjastoista, ja toki sitä voi myös ostaa kirjakaupoista.

Sitten lopuksi vielä tärppejä Kati-Annikan opetukseen tänä keväänä:

Tervetuloa kuuntelemaan, kun Kati-Annika haastattelee kirjailija Anni Kytömäkeä Maunulassa torstaina 7. toukokuuta kello 18.00. Tässä on linkki tapahtuman koko tietoihin:

https://ilmonet.fi/course/H261403

Kanneltalon kirjallisuus -luentosarjan viimeisellä luennolla Kati-Annika kertoo uusimmasta teoksestaan nimeltä Tissi (2025), joka käsittelee erästä sairaskertomusta ja samalla taidehistoriallisia esimerkkejä rintojen kuvaamisesta. Luento pidetään Kanneltalolla maanantaina 27.4. kello 18.30:

https://ilmonet.fi/course/H261141

Kati-Annikan kirjoituskurssit työväenopistossa ovat tältä keväältä jo käytännössä täynnä – tällä hetkellä (4.2.2026) yksi ainoa paikka löytyy Kirjoituksia elämästä -kurssilta: https://ilmonet.fi/course/H261139

Kati-Annikan suosittelemaa, Helmi Kekkosen kirjoittamaa luovan kirjoittamisen opasta Näin minä sen kirjoitin (2025) käsitellään Kanneltalolla maanantaina 2.3.2026 kello 18.00. Tapahtumassa kuullaan paneelikeskustelu kirjailijan työstä – Helmi Kekkonen ja Juha Itkonen juttelevat Jani Saxellin kanssa luovan kirjoittamisen oppaistaan. Tervetuloa! Tässä linkki:

https://ilmonet.fi/course/H260880

Kirjoittajat: Katri Sola ja Kati-Annika Ansas

Kuva: Katri Sola