Kirjailijavinkki: Teuvo Pakkala
Vuoden vaihduttua piukassa pakkasessa alkoi Oulun kaupungin vuoro toimia Euroopan kulttuuripääkaupunkina. Euroopan unioni on valinnut yhden tai useamman kaupungin kulttuuripääkaupungiksi vuodesta 1985 alkaen. Helsinki toimi Euroopan kulttuuripääkaupunkina vuonna 2000 ja Turku vuonna 2011. Oulu käynnistää kulttuurijuhlavuotensa 16.–18.1.2026 avajaisfestareilla, joiden ohjelmaan kuuluu muun muassa opastuskierros Keskustakirjasto Saaren uudistettuihin tiloihin. Oulun upeasta kirjastosta kirjoittelen blogitekstiä myöhemmin keväällä.
Kulttuuripääkaupunkivuoden alkaessa on mukavaa kohdistaa katse Oulun kirjalliseen kulttuuriin. Mainio opas runouden, kirjailijoiden, laivanvarustajien ja tervaporvareiden kaupunkiin on Marjut Paulaharjun toimittama Oulu – kirjailijan kaupunki (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2009).
Vuonna 1862 Oulussa syntynyt Teuvo Pakkala (alk. Teodor Oskar Frosterus) tunsi hyvin oululaisten pieneläjien ja pohjoissuomalaisten tukkityöläisten olot, vaikka olikin taustaltaan pappis-ja laivanvarustajasukua. Lapsuusperheen elo Oulun köyhälistöalueella oli kovaa, suuret nälkävuodetkin osuivat Pakkalan varhaislapsuuteen. Ankarien ponnistelujensa ansiosta Pakkalan isä yleni vaappuvalla urapolullaan tukkiyhtiön työnjohtajaksi, mikä mahdollisti Teuvo-pojan pääsyn koulunkäyntiin Oulun ala-alkeiskoulussa ja sittemmin opintojen jatkumisen Oulun suomalaisessa yksityislyseossa ja Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä.
Yliopisto-opinnot eivät aivan loppuun saakka jaksaneet innostaa Pakkalaa, vaan hän kokeili jonkin aikaa maanviljelyä, harrasti lehtimiestoimintaa ja perheensä elannon turvaamiseksi joutui myös reissaamaan ympäri Suomea kauppamatkustajana köysiä myyden. Suuren osan elämästään Pakkala toimi kouluissa kieltenopettajana ja huojui koko elämänsä säätyjen rajalla. Kirjallista intohimoaan ja lahjakkuuttaan Pakkala toteutti suomentamalla useita norjalaisklassikoita Ibsenistä Hamsuniin.
Teuvo Pakkalan ensimmäiset teokset Lapsuuteni muistoja (1885) ja Oulua soutamassa (1885) perustuvat omakohtaisiin kokemuksiin, ja samoissa miljöissä liikutaan ja elellään vuosien kirjoitustyön jälkeen syntyneessä kaksoisromaanissa Vaaralla. Kuvia laitakaupungilta (1891) ja Elsa (1894). Romaani rakentuu kuin kuva-albumi ja tarjoilee kuvauksia Oulun Vaaran kaupunginosan köyhälistötyöväestön kortteleiden perheiden kohtaloista. Suuri osa romaanin henkilöistä on naisia ja lapsia, ja Minna Canthin tavoin Pakkala korostaa sekä yhteiskunnallista että sukupuolten välistä tasa-arvoa ja tyttöjen opintien merkitystä. Vaaran väen kuvauksissa esiintyvät useat realistisen kirjallisuuden aihealueet, kuten alkoholismi, prostituutio, aviottomat lapset ja ulkokultaiset uskovaiset.
Jos ovatkin Pakkalan kirjojen aiheet raskaita ja kansan elämän kuvaukset realistisen raadollisia, niin kieli on herkullista ja huumori hauskaa. Vaaralaisten keskinäinen solidaarisuus vapauttaa ahdistunutta tunnelmaa. Teoksen lapsikuvauksissa hämmästyttää ja ilahduttaa niiden oivaltavuus ja osuvuus. Pakkala oikein hersyttelee kuvatessaan lasten leikkejä, pelejä, kinoja ja syvämietteisiä pohdintoja. Kirjaa voi lukea kansatieteellisenä johdatuksena 1800-luvun lopun kaupunkityöväestön arkiaskareisiin ja lasten pihaleikkeihin. Sanastossa on paljon 2000-luvun digiajan lukijalle vieraita ilmauksia – teksti herättää uteliaisuuden ja viekoittelee lisäselvittelyyn.
Teuvo Pakkalan teoksia löytyy Opistotalon kirjastosta sekä koottuina niteinä että yksittäisjulkaisuina. Tervetuloa lainaamaan!
Kirjastonhoitaja Sari Antikainen