Tiina Hentilä: Autonlaskija
Tiina Hentilän autofiktion kurssilla kirjoitettu tarina perustuu todelliseen henkilöön, jonka voi yhä nähdä viitostien varrella hieman Kajaanista pohjoiseen päin.
Vanha mies seisoo viitostien varressa yllään tummansiniset housut ja vaalea takki. Mustasta repusta on kaivettu esiin sininen ruutuvihko ja lyijykynä. Katse seuraa ohiajavia autoja ja kynä raapustaa verkkaan tai tiuhaan liikenteen rytmiä mukaillen. Perhe ajaa ohi ja lasten nenät painautuvat ikkunaan. Seuraava nähtävyys autonlaskijan jälkeen on tuhatkunta turvepäistä hahmoa rääsyissään pellolla.
Vanha mies seisoo viitostien varressa. Tummansinisissä housuissa ja vaaleassa takissa on kuuma, hikipisaroita tipahtelee sinisen ruutuvihkon lehdille ja päivän rekisterinumerot ovat vähällä tuhraantua lukukelvottomiksi. Moottoripyörä ajaa ohi ja tyttö kopauttaa poikaa nahkatakin verhoamalle olalle. Jäljellä on vielä Hiljainen kansa ennen suvun omien hahmojen esittelyä uudelle poikaystävälle. Moottoripyörää ei merkitä vihkoon.
Vanha mies seisoo viitostien varressa. Sisarusparvi ajaa ohi kohti papan 90-vuotisjuhlia. ”Miten autonlaskija voi näyttää edelleen ihan samalta kuin 20 vuotta sitten? Joku on soittanut siitä Kuuloluuriinkin”, autossa ihmetellään. ”Matrix ei päivitä NPC-hahmoja”, veli arvelee.
Seison paikallani. Puhaltelen sormiini lämpöä, jotta ote kynästä ei herkeä. Ohi menee enimmäkseen tuttuja autoja, osa matkustajista vilkuttaa. Poliisi tulee taas kysymään apua; mikä on eilen noin klo 20.30 kaupungista poispäin ajaneen sinisen Toyotan rekisterinumero. En halua auttaa, he eivät ole auttaneet minua, mutta he katsovat vihkoani puoliväkisin. Edellisiltainen merkintäni sinisestä Toyotasta löytyy, he sanovat kiitos ja nähdään. He tietävät, etten poistu tästä ennen kuin löydän vaimoni yliajajan.
Kirjoittaja: Tiina Hentilä